Tiistaina kuulimme erittäin mielenkiintoisen luennon käyttäytymistyypeistä ja terveysneuvonnasta potilastyössä. Päälimmäisenä ajatuksena luennosta minulle jäi mieleen ajatus, että kaiken terveysneuvonnan perustana tulisi olla potilaan elämäntilanne ja asenteet. Tämähän on siis aivan itsestään selvä asia, kun sitä enemmän ajattelee, mutta käytännössä ehkä liian usein annetaan potilaille ohjeita ja neuvoja kummemmin ajattelematta itse potilasta. Potilaan täytyy ensin itse tiedostaa terveysongelma tai riski itsessään, jotta hän voi nähdä hyödyt elämäntapojen muutoksesta. Vain näin potilas itse voi motivoitua ja sitoutua muutokseen. Asiantuntijan tehtävänä on tarkoitus saada potilas motivoitumaan hoitoon tai elämänmuutokseen ja sitten tarjota hänelle mahdollisimman paljon tukea ja lisätietoa.